8.5.2008

Kanne ja vastaus Lohjan käräjäoikeudessa

A vaati B:tä ja C:tä vastaan kohdistamassaan kanteessa muun ohella käräjäoikeutta vahvistamaan, että hän oli käräjäoikeuden tuomioon liitetyistä käskylistauksista (TKO 2.0 ja TKO 2.11/03/656) ilmenevän tietokoneohjelman kaikkien versioiden tekijänoikeuksien yksinomainen haltija, ja että B:n ja C:n X Oy:lle (jäljempänä X) toimittama tietokoneohjelma loukkasi A:n tekijänoikeutta tuohon tietokoneohjelmaan.

Vastaus

B ja C kiistivät kanteen ja vaativat sen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 23.4.2004

Käräjäoikeus totesi, että A:n omistama ja johtama X Oy oli valmistanut ja myynyt tietokoneohjattuja leipomotuotteita tekeviä koneita.

X Oy oli toimittanut 29.3.1985 X:lle karjalanpiirakoiden annostelu- ja rypytyslaitteen (jäljempänä rypytyslaite) liitettäväksi leipomon karjalanpiirakoiden valmistuslinjaan. Rypytyslaitteen toimintaa ohjasi Omron S6 -tyyppinen logiikkalaite ja siihen X Oy:ssä asennettu tietokoneohjelma, jota tässä asiassa oli kutsuttu versioksi 2.0. Rypytyslaitetta oli X:n käytössä muutettu ja parannettu useaan otteeseen. Rypytyslaitteen muutosten yhteydessä oli myös laitetta ohjaavaan tietokoneohjelmaan tehty laitemuutosten edellyttämät ohjelmamuutokset. Vuoteen 1990 saakka nämä laite- ja ohjelmamuutokset oli toteuttanut laitteen valmistaja X Oy. Muutoksia oli ollut yksitoista. Viimeinen X Oy:n toimesta koneeseen tehty muutos oli tehty vuoden 1990 lopulla ja laitetta ohjaava tietokoneohjelma oli 1.11.1990 päivitetty versioksi 2.11.

Kesäkuussa 1995 B:n ja C:n omistama ja johtama Z Oy oli X:n toimeksiannosta toteuttanut rypytyslaitteen rypytyskelkan muutostyön, jossa hydraulitoimintoinen rypytyslaite oli muutettu servomoottorein toimivaksi. Samassa yhteydessä rypytyslaitetta ohjannut Omron S6 -tyyppinen logiikkalaite oli vaihdettu Omron CQM 1 -tyyppiseksi ominaisuuksiltaan kehittyneemmäksi laitteeksi. Z Oy:n toimeksiannosta C:n omistama toinen yhtiö oli laatinut ja asentanut logiikkalaitteeseen uuden tietokoneohjelman ohjaamaan rypytyslaitteen toimintaa. Käytännössä ohjelman oli laatinut C

A:n toimeksiannosta VTT oli verrannut X Oy:n X:lle rypytyslaitteeseen toimittaman tietokoneohjelman 1.11.1990 päivättyä versiota 2.11 sekä B:n ja C:n toimesta rypytyslaitteen logiikkalaitteeseen kesällä 1995 asennettua uutta tietokoneohjelmaa. VTT oli todennut, että vanhaa ohjelmaa oli käytetty lähtökohtana uutta laadittaessa ja että ohjelmissa esiintyi huomattavaa samankaltaisuutta.

A:n pyynnöstä tekijänoikeusneuvosto oli 13.6.1997 antanut lausunnon X Oy:n X:n rypytyslaitteeseen 1.11.1990 asentamasta versiosta 2.11. Tekijänoikeusneuvosto oli lausunnossaan katsonut, että lausuntopyynnön kohteena ollut rypytyslaitteen toimintaa ohjaava tietokoneohjelma täytti teostasovaatimuksen ja sai suojaa tekijänoikeuslain 1 §:n 2 momentin perusteella.

Arvioidessaan tietokoneohjelmaa tekijänoikeuden kohteena käräjäoikeus lausui, että X:lle toimitetun rypytyslaitteen alkuperäinen tietokoneohjelma siihen X Oy:n toimesta tehtyine muutoksineen oli laadittu toimimaan Omron S6 -tyyppisessä logiikkalaitteessa. Alkuperäinen 29.3.1985 päivätty ohjelma oli käsittänyt 88 käskyä. X Oy:n toimesta 1.11.1990 tehdyn viimeisen muutoksen jälkeen (versio 2.11) ohjelma oli käsittänyt 140 käskyä.

Selostettuaan ja arvioituaan todistajien lausuntoja ja tekijänoikeusneuvoston lausuntoa käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että laitteen toimintaa ohjannut tietokoneohjelma siihen vuoteen 1990 mennessä tehtyine muutoksineen olisi yltänyt sellaiseen teostasoon, että sen tekijälle olisi voinut syntyä tekijänoikeus ohjelmaan.

Arvioidessaan tekijänoikeuden loukkausta käräjäoikeus lausui, että VTT oli 20.11.1996 antamassaan lausunnossa todennut, että koska ohjelmien listauksessa oli melko paljon eroja, ei B:n ja C:n toimesta rypytyslaitteen logiikkalaitteeseen kesällä 1995 asennettu uusi tietokoneohjelma voinut olla suora kopio vertailtavana olleesta 1.11.1990 päivätystä ohjelmasta. Toimintoja oli asetettu eri järjestykseen ja joitakin oli toteutettu hieman eri periaatteella. Lisäksi yksityiskohdissa oli logiikkalaitteen muuttamisesta aiheutuvia eroja. VTT oli kuitenkin pitänyt ilmeisenä, että vanhaa ohjelmaa oli käytetty lähtökohtana uutta ohjelmaa laadittaessa. VTT oli todennut, että useat ohjelmien osat olivat täsmälleen samanlaisia sekä toimintaperiaatteen että signaalien ja käskyjen järjestyksen osalta. Osassa oli vain logiikan vaihtamisesta johtuvia eroja. Uuden ohjelman kaikkiaan noin 30:stä toiminnallisesta osuudesta noin 65 prosenttia oli identtisiä tai täysin vastaavia vanhan ohjelman kanssa. Koneen toiminnan kannalta tärkeät ajastimen viiveet olivat uudessa ohjelmassa lukuarvoltaan samat kuin X Oy:n toimittamissa 26.3.1987 päivätyssä versiossa 2.3 ja 1.11.1990 päivätyssä versiossa 2.11.

C oli myöntänyt käyttäneensä uuden ohjelman laatimisessa lähtökohtana 26.3.1987 päivättyä ohjelmaversiota 2.3 ja B:n logiikkalaitteesta imuroimaa 1.11.1990 päivättyä versiota.

Käräjäoikeus katsoi, että ottaen huomioon tapa, jolla C oli uuden ohjelman toteuttanut sekä ohjelmien valtaosan samankaltaisuuden, menettely oli omiaan loukkaamaan aiemman ohjelman tekijänoikeutta sikäli kuin ohjelmaan sellainen oikeus oli, eikä menettelyä voitu muusta syystä pitää oikeutettuna.

Arvioidessaan tekijänoikeuslain 25 j §:n mukaista oikeuttamisperustetta käräjäoikeus lausui, että X Oy:n X:lle myymä rypytyslaite oli muodostanut niin sanotun sulautetun järjestelmän, joka käsitti mekaniikan ja tietokoneohjelman ja jossa kumpikaan ei ollut käyttökelpoinen ilman toista. Laitetta luovutettaessa ei ollut tehty minkäänlaista tietokoneohjelmaa koskevaa eri sopimusta. Käräjäoikeus piti näissä olosuhteissa selvänä, että piirakkakoneen mukana X:lle oli myyty koneeseen asennettu sen toimintaa ohjaava tietokoneohjelma (ohjelman kappale).

Kyseisenä ajankohtana voimassa olleen tekijänoikeuslain 25 j §:n 1 momentin mukaan se, joka on laillisesti hankkinut tietokoneohjelman, saa valmistaa ohjelmasta sellaiset kappaleet ja tehdä ohjelmaan sellaisia muutoksia, jotka ovat tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen.

B. oli kertonut, että X Oy:n X:lle toimittama rypytyslaite oli toiminut paineilmalla. Paineilman lämpötilamuutokset olivat aiheuttaneet rypytyskelkan kulussa ongelmia ja sitä oli jouduttu jatkuvasti säätämään. Tämän vuoksi X oli vuonna 1995 antanut Z Oy:lle toimeksi muuttaa rypytyslaite servomoottorein toimivaksi.

C oli kertonut, että muutostyön yhteydessä logiikkalaite oli jouduttu vaihtamaan Omron CQM1 -tyyppiseksi, koska vanhaan Omron S6 -tyyppiseen ei saanut varaosia.

Todistaja C oli kertonut, että vuoden 1988 jälkeen Omron S6 -tyyppistä laitetta ei enää ollut myyty muuta kuin varaosiksi. Sen oli korvannut markkinoille vuonna 1992 tullut CQM-tyyppinen laite.

X:n toimitusjohtaja D oli todistajana vahvistanut sen, että korjaustyö oli tehty X:n toimeksiannosta.

X:n sopimuskumppani X Oy oli tehnyt konkurssin, eikä sitä enää vuonna 1995 ollut ollut olemassa. X:llä oli ollut rypytyslaitteen toimintahäiriöistä johtuva aihe korjata laitetta, jotta se toimisi häiriöttä aiotussa tarkoituksessa. Korjaustoimenpiteen johdosta X:lle oli syntynyt tarve muuttaa laitetta ohjaavaa tietokoneohjelmaa, jotta myös se toimisi aiotussa tarkoituksessa laitetta ohjaamassa. Tietokoneohjelmaan tehdyn muutoksen sisältöön oli vaikuttanut rypytyslaitteen tekniikkamuutosten lisäksi se, että laitteessa ollut logiikkalaite, jollaista ei enää ollut ollut markkinoilla, oli jouduttu vaihtamaan uuteen saman valmistajan kehittyneempään malliin.

Käräjäoikeus katsoi, että X:llä oli ollut tekijänoikeuslain 25 j §:ssä tarkoitettu oikeuttamisperuste tietokoneohjelman muuttamiseksi vastaajien tekemällä tavalla. Kun vastaajat olivat tehneet muutostyön X:n toimeksiannosta X:n lukuun, he eivät olleet loukanneet ohjelman tekijän tekijänoikeutta.

Vastaajien kertomuksesta kävi ilmi, että ohjelman laadinta oli tapahtunut siten, että vanhasta logiikkalaitteesta oli imuroitu käsiohjelmointilaitteella siellä ollut ohjelma. Sitä ja C:llä entuudestaan ollutta aikaisempaa ohjelmaversiota lähtökohtana käyttäen oli laadittu uuden logiikkalaitteen mahdollistamalla ohjelmointiohjelmalla tietokoneohjelma, jossa aikaisempaan ohjelmaan oli tehty uuden tekniikan vaatimat muutokset.

Käräjäoikeus katsoi, ettei se, että vanhaan ohjelmaan oli tehty muutoksia sellaisella uudella tekniikalla, joka ei ollut ollut käytettävissä vanhaa ohjelmaa laadittaessa, merkinnyt sitä, että kyseessä oli kokonaan uusi vanhasta kopioitu ohjelma.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut laamanni Markku Brax.

Helsingin hovioikeuden tuomio 20.6.2006

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanne hyväksytään.

Hovioikeus lausui, että A oli kanteessaan väittänyt, että hänellä oli tekijänoikeus kanteessa tarkemmin kuvatun tietokoneohjelman kehitysversioihin 2.0 - 2.11, joista 1.11.1990 päivätty versio 2.11 oli kehittynein. A oli ilmoittanut, että kaikki ohjelmaversiot olivat sisällöltään ja toiminnallisuudeltaan samanlaisia, ja kysymys oli koko ajan samasta ohjelmasta. A oli edelleen väittänyt, että B. ja C olivat kesäkuussa 1995 toimittaneet X:lle tietokoneohjelman, joka loukkasi A:n tekijänoikeutta edellä mainittuun tietokoneohjelmaan, siis myös sen kehittyneimpään ohjelmaversioon 2.11.

Selostettuaan tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annettua neuvoston direktiiviä (91/250/ETY) ja hovioikeudelle toimitettua VTT:n lausuntoa ja arvioituaan niitä ja aikaisempaa näyttöä hovioikeus direktiivissä esitetyt periaatteet huomioon ottaen katsoi tekijänoikeusneuvoston ja VTT:n lausuntojen perusteella, että kanteessa kuvattua tietokoneohjelmaa oli pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna teoksena.

Hovioikeus totesi edelleen, että asia ei ollut ollut hovioikeudessa riitainen siltä osin kuin käräjäoikeus oli todennut B:n ja C:n tietokoneohjelman sinänsä loukanneen kanteessa kuvattujen ohjelmaversioiden 2.0 - 2.11 tekijän tai tekijöiden oikeutta viimeksimainittuihin ohjelmiin.

Tekijänoikeuslain 25 j §:n mukaisen oikeuttamisperusteen olemassaolon osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomiossa mainitut perustelut.

Vielä hovioikeus lausui, että asiassa esitettyjen kirjallisten todisteiden perusteella ei voitu ratkaista sitä, kuka oli tietokoneohjelman versioiden 2.0 - 2.11 tekijä tai ketkä olivat niiden tekijöitä. A:n kanne ei kuitenkaan tekijänoikeuslain 25 j §:n oikeuttamisperusteen osalta mainituilla perusteilla voinut missään tapauksessa menestyä siitä riippumatta, miten asiaan liittyvät muut riitaiset seikat ratkaistiin.

Mainituilla perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Rintala, Antti Miettinen ja Petri Leskinen. Esittelijä Risto Niemiluoto.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. X Oy (X) oli vuonna 1985 hankkinut karjalanpiirakoiden valmistuslinjaan annostelu- ja rypytyslaitteen, jonka toimintaa ohjasi logiikkalaite ja siihen asennettu tietokoneohjelma. X:n toimeksiannosta toinen yritys suunnitteli ja toteutti rypytyslaitteeseen kesäkuussa 1995 mekaanisen muutoksen, jolla korvattiin rypytyskelkan paineilmatoimintoinen siirtolaite sähkömoottorilla. Samalla logiikkalaite Omron S6 korvattiin Omron CQM1 -logiikkalaitteella, johon asennettiin vanhan logiikkalaitteen sovellusohjelmaa hyväksi käyttäen valmistettu uusi tietokoneohjelma.

2. Kysymys on ensiksi siitä, onko annostelu- ja rypytyslaitetta ennen vuotta 1995 ohjanneen logiikkalaitteen käyttämää tietokoneohjelmaa pidettävä tekijänoikeuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna teoksena. Jos ohjelma yltää teostasoon ja saa siten tekijänoikeussuojan, kysymys on toiseksi siitä, onko asiassa ollut vuonna 1995 käsillä tekijänoikeuslain 25 j §:ssä tarkoitettu oikeuttamisperuste, eli ovatko logiikkalaitteen sovellusohjelmaan tehdyt muutokset olleet mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen tarpeellisia muutoksia, joiden teettämiseen X:llä on ollut oikeus. Jos oikeuttamisperustetta ei katsota olevan, on lisäksi ratkaistava kysymys siitä, kenellä on tekijänoikeus aikaisemmassa logiikkalaitteessa käytettyyn tietokoneohjelmaan.

3. Mitä tulee siihen kysymykseen, onko muutos joka tapauksessa toteutettu tekijänoikeuslain 25 k §:ssä kielletyllä tavalla, kun ohjelman koodi on kopioitu vanhasta ohjelmasta, Korkein oikeus toteaa, että jos X:llä katsotaan olleen tekijänoikeuslain 25 j §:n mukainen oikeus ohjelman muuttamiseen, sen toteuttamistapa on ollut merkityksetön.

Onko ohjelma yltänyt teostasoon

4. Korkein oikeus katsoo, ettei asiassa ole perusteita muuttaa hovioikeuden ratkaisua, jonka mukaan logiikkalaitteen tietokoneohjelma siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen on tekijänoikeuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu teos.

Ohjelman käyttötarkoitus tekijänoikeuslain 25 j §:n mukaan

5. Tekijänoikeuslain 25 j §:n 1 momentin (446/1995) mukaan se, joka on laillisesti hankkinut tietokoneohjelman, saa valmistaa ohjelmasta sellaiset kappaleet ja tehdä ohjelmaan sellaisia muutoksia, jotka ovat tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen. Tämä koskee myös virheiden korjaamista.

6. Tekijänoikeuslain 25 j §:ssä tai sen esitöissä ei ole tarkemmin määritelty, mitä ilmaisulla "aiottu tarkoitus" säännöksessä tarkoitetaan. Säännös vastaa asiallisesti tekijänoikeuslain aiempaa 11 b §:ää (418/1993), joka lisättiin lakiin niin sanotun ohjelmistodirektiivin (Neuvoston direktiivi 91/250/ETY 14.5.1991 tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta) valtionsisäisen voimaansaattamisen yhteydessä.

7. Tietokoneohjelma poikkeaa muista tekijänoikeuden suojaamista kohteista siinä, että sen käyttäminen edellyttää yleensä ohjelman toisintamista. Ohjelmistodirektiivin johdannossa todetaankin, että tekijälle kuuluviin yksinoikeuksiin, joiden nojalla hän voi estää teoksensa luvattoman toisintamisen, on tehtävä rajoitettu poikkeus tietokoneohjelmien osalta, jotta voidaan sallia ohjelman käytön kannalta teknisesti tarpeellinen toisintaminen. Johdannon mukaan etenkin tapauksissa, joissa ohjelman kappale on myyty, ohjelman kappaleen laillisesti hankkinut henkilö saa ryhtyä ohjelman käytön kannalta välttämättömiin toimiin, jotka ovat ohjelman alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisia.

8. Ohjelmistodirektiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetäänkin, että jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu, muun muassa ohjelman toisintaminen ja muuttaminen eivät edellytä oikeudenhaltijan suostumusta, jos ne ovat tarpeen, jotta tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö voi käyttää ohjelmaa aiotun tarkoituksen mukaisesti, virheiden korjaaminen mukaan lukien. Myöskään direktiivissä ei tarkemmin säädetä, mitä ilmaisulla "aiottu tarkoitus" tarkoitetaan. Direktiivin johdannosta ja 5 artiklasta kuitenkin ilmenee, että ohjelman laillisesti hankkineella on oikeus toisintaa, korjata ja muuttaakin ohjelmaa, kun se on tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiotun tarkoituksen mukaisesti.

9. Tarkasteltaessa sitä, mikä on tietokoneohjelman "aiottu käyttötarkoitus" on siten perusteltua kiinnittää huomiota muun muassa siihen, millaiseen toiminnalliseen tarpeeseen ohjelma on hankittu ja millaista sen tavanomainen käyttö kyseisessä yhteydessä on. Ohjelma voi olla tarkoitettu toimimaan tietokoneessa sen määrättyyn tarkoitukseen hankkineen käyttäjän ohjaamalla tavalla. Ohjelma voi toisaalta muodostaa yhdessä esimerkiksi tuotantolaitteiston tai -koneiston kanssa kokonaisuuden, jossa kumpikaan ei ole käyttökelpoinen ilman toista. Tällöin puhutaan niin sanotusta sulautetusta järjestelmästä. Mitä yksinkertaisempi sulautetun järjestelmän sisältämä ohjelma on, sitä suurempi merkitys ohjelman tarkoitusta määriteltäessä yleensä on laitteiston käyttötarkoituksella.

Ohjelman käyttötarkoitus tässä tapauksessa

10. Annostelu- ja rypytyslaite on toimitettu X:lle osaksi sillä jo ollutta karjalanpiirakkalinjaa. Laitteen tehtävänä on huolehtia karjalanpiirakoiden muotoilemisesta ja rypyttämisestä, ja sen keskeinen osa on piirakan rypyttävä "sormisto". Logiikkalaitteen ja siinä olevan ohjelman tarkoituksena taas on ohjata sormistoa ja muita annostelu- ja rypytyslaitteen mekaanisia osia. Logiikkalaite ja siihen sisältynyt tietokoneohjelma ovat siten muodostaneet sulautetun järjestelmän.

11. Käytetty tietokoneohjelma on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ollut kooltaan suppea ja vaativuudeltaan suhteellisen yksinkertainen, vaikka sen on katsottukin ylittäneen niin sanotun teoskynnyksen. Myös ohjelman tehtävä on ollut rajoitettu, kun se on ohjannut samankaltaisina toistuvia liikkeitä ja kyennyt varautumaan enintään yksinkertaisiin häiriöihin. Logiikkalaitteella ja siinä olleella ohjelmalla on ollut vähäinen, joskin sinänsä välttämätön osa annostelu- ja rypytyslaitteen toiminnassa, joka puolestaan on ollut vain yksi osa koko piirakkakoneen laitekokonaisuutta.

12. Tietokoneohjelmalla ei ole ollut laitteesta riippumatonta käyttötarkoitusta. On myös perusteltua arvioida, että tarkoituksena puolin ja toisin on ollut myydä ja hankkia laite ohjelmineen toiminnallisena kokonaisuutena. Ohjelmaa onkin laitteen ylläpidon ja kehittämisen vaatimalla tavalla useaan otteeseen muokattu jo ennen laitteeseen vuonna 1995 tehtyjä muutoksia.

Ohjelman riidanalaiset muutokset

13. Annostelu- ja rypytyslaitteeseen kesäkuussa 1995 tehdyt muutokset ovat olleet luonteeltaan teknisiä, laitteen mekaniikkaa koskevia muutoksia, mikä sellaisenaan ei ole merkinnyt puuttumista sen toimintoja ohjaavaan tietokoneohjelmaan. Muutoksen yhteydessä vanha logiikkalaite on vaihdettu kehittyneempään. Myös tältä osin kysymys on ollut mekaanisesta muutoksesta.

14. Uudelle logiikkalaitteelle asennetun sovellusohjelman pohjana on käytetty vanhaa ohjelmaa. Koska uuden tietokoneen käskyt ovat poikenneet vanhan tietokoneen käskyistä, ne on muutettu uuden logiikan luettaviksi. Eräitä käskyjä on korvattu toisilla, mutta muutoin uusi ohjelma on noudattanut vanhan ohjelman käskyvalikoimaa ja sekvenssejä sekä datoja. Lisäksi uutta servokelkkaa varten on tehty rajapinta (IN - OUT -"ohjelmapätkä"). Annostelu- ja rypytyslaitteen toimintaa aiemmin ohjanneeseen tietokoneeseen sisältynyt ohjelma on siten muodostanut olennaisen ja merkittävän osan myös siitä ohjelmasta, joka oli ladattu laitteeseen liitettyyn uuteen tietokoneeseen ohjaamaan laitteen toimintaa.

Johtopäätös

15. Asiassa ei ole edes väitetty, että osapuolten tarkoituksena olisi ollut, ettei X:llä ole oikeutta käyttää annostelu- ja rypytyslaitetta mekaanisesti haluamallaan tavalla ja siten myös tehdä siihen haluamiaan muutoksia. Sen toimintaan tehdyt muutokset eivät siten ole voineet kanteessa väitetyin tavoin merkitä laitetta ohjaavassa tietokoneessa olevan ohjelman tekijän tekijänoikeuden loukkaamista. Kun otetaan huomioon edellä kuvattu annostelu- ja rypytyslaitteen ja sitä ohjaavan tietokoneohjelman tehtävä ja luonne kokonaisuutena, asiassa riidanalaista oikeutta muuttaa tietokoneohjelmaa on tarkasteltava ensisijassa suhteessa laitteen käyttötarkoitukseen.

16. X:lle toimitetun annostelu- ja rypytyslaitteen käyttötarkoituksena on ollut toimia osana piirakkakonetta. Laitteen toimintaa ohjaavan tietokoneen sisältämän ohjelman tarkoituksena on ollut ohjata sanotun laitteen toimintaa siten, että se täyttää tehtävänsä mahdollisimman hyvin. Tämä laitteen ja sitä ohjaavaan tietokoneeseen sisältyvän ohjelman tarkoitus ei ole myöhemminkään muuttunut, vaikka laitteeseen on tehtykin sen toimintatehon kannalta tarpeellisina pidettyjä muutoksia.

17. Korkein oikeus toteaa, että X:n toimeksiannosta annostelu- ja rypytyslaitteeseen vuonna 1995 tehdyt muutokset ovat parantaneet laitteen toimintaa, mutta eivät muuttaneet sen alkuperäistä, aiottua käyttötarkoitusta. Vaikka laitetta ohjaavaan tietokoneohjelmaan tehdyt muutokset ovat sen laatuun ja laajuuteen nähden verraten olleetkin huomattavia, ne eivät ole muuttaneet ohjelman alkuperäistä, aiottua tarkoitusta ohjata piirakkakoneen annostelu- ja rypytyslaitetta. Korkein oikeus katsoo, että ohjelmaan tehdyt muutokset ovat olleet sellaisia, jotka ovat olleet tekijänoikeuslain 25 j §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikko Tulokas (eri mieltä), Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki ja Ilkka Rautio. Esittelijä Kari Vesanen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Asiassa on kysymys leipomoyritykselle toimitettuun karjalanpiirakoiden rypytyskoneeseen myöhemmin tehdyistä muutoksista, jotka ovat koskeneet sekä koneen mekaanista toimintaa että sitä ohjaavaa tietoteknistä komponenttia. Viimeksi mainittu sisältää yksinkertaisen tietokoneohjelman. Erimielisyyttä on siitä, nauttiiko ohjelma tekijänoikeussuojaa - ja myönteisessä tapauksessa - ovatko vastaajat muutoksia tehdessään loukanneet alkuperäisen ohjelman tekijänoikeuden haltijan oikeuksia.

Korkeimman oikeuden enemmistön tavoin ja viitaten myös tekijänoikeusneuvoston kantaan katson teoskynnyksen ylittyvän.

Kanne on alemmissa oikeuksissa hylätty viittaamalla tekijänoikeuslain 25 j §:n oikeuttamisperusteeseen. Sen mukaan suojatusta ohjelmasta, jos se on laillisesti hankittu, voidaan valmistaa kappaleita ja tehdä ohjelmaan sellaisia muutoksia, jotka ovat tarpeen ohjelman käyttämiseksi aiottuun tarkoitukseen. Sama koskee ohjelman virheiden korjaamista. Oikeudenkäynnin tässä vaiheessa on tarkoituksenmukaista keskittyä ensisijaisesti tähän perusteeseen.

Leipomoyritys on hankkinut karjalanpiirakoiden rypytyskoneen siihen sisältyvine tietokoneohjelmineen elinkeinotoiminnassaan käytettäväksi. Kysymyksessä on niin sanottu sulautettu järjestelmä. Koneen toiminnan parantamiseksi yritys on teettänyt siihen muutoksia, jotka ovat koskeneet myös tietokoneohjelmaa. Alkuperäistä ohjelmaa on muutoksia tehtäessä hyödynnetty.

Pidän selvänä, että yrityksellä on ollut oikeus kehittää ja korjata hankkimaansa ja käyttämäänsä konetta tarpeitaan vastaavaksi. Yrityksen tilaama muutostyö on voitu laillisesti toteuttaa tekijänoikeuslain 25 j §:n nojalla.

Päädyn siten enemmistön tavoin hylkäämään valituksen.